Ajatteleeko hevonen?

Hevonen koputtaa maata kaviollaan ja laskee: yksi, kaksi, kolme, neljä.

Saksalainen ori Kluge Hans (“Viisas Hans”) hämmästytti 1900-luvun taitteen yleisöä kyvyllään vastata laskutehtäviin, tunnistaa värejä ja lukea kelloa. Mutta mitä tämä kuuluisa tapaus kertoo meille hevosen ajattelukyvystä?

Todellisuudessa Hans ei osannut laskea lainkaan. Sen sijaan se oli kehittänyt hämmästyttävän kyvyn lukea isäntänsä hienovaraisia eleitä – kyvyn, joka paljasti yhden hevosen todellisista supervoimista. Mutta ennen kuin sukellamme hevosen kognitiivisen maailman syvyyksiin, kysytään suoraan: ajatteleeko hevonen?

Hevosen aivot vs. ihmisen aivot

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on selvä: kyllä, hevonen ajattelee. Sillä on aivot, ja se on vahvasti tunteva ja tietoinen olento. Tutkijat ovat tästä yksimielisiä.

Mutta hevosen ajattelu on hyvin erilaista kuin meidän.

Hevosen aivot painavat keskimäärin 600 grammaa ja mahtuvat juuri ja juuri ihmiskämmenelle. Ne näyttävät ulkoisesti melko samanlaisilta kuin ihmisen aivot, mutta siihen samankaltaisuus päättyykin.

Tärkein ero löytyy myöhäisaivokuoresta ja etuotsalohkosta – niistä aivojen osista, jotka vastaavat monimutkaisesta ajattelusta.

Hevosen myöhäisaivokuori on ohut ja vain loivasti poimuttunut, kun taas ihmisellä se on paksu ja voimakkaasti poimuttunut.

Etuotsalohko on hevosella vain vaatimaton siivu verrattuna ihmisen valtavaan etuotsalohkoon.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Hevosen aivoissa ei ole koneistoa, jolla se voisi:

• Suunnitella tulevaa
• Ajatella omaa ajatteluaan
• Pohtia, mitä toiset siitä ajattelevat
• Teeskennellä tai esittää tunteita
• Kostaa tai tuhmailla tarkoituksellisesti

Hevosalan kouluttaja Anna Kilpeläinen korostaa hevosen ja ihmisen ajattelun eroa Hepodin kuudennessa jaksossa:

“Tällaiseen liittyy se, että ajatellaan, että hevonen haluaa olla mieliksi tai haluaa olla hankala, mutta tällaista ei kuitenkaan oo. Hevoset eivät osaa asettua toisen asemaan ja pohdiskella, mitähän mieltä tuo toinen on.”

Ketjuttaminen vs. suunnittelu

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on se, että hevonen “suunnittelisi” käytöstään. Todellisuudessa hevonen on mestari ketjuttamisessa – se painaa mieleensä tapahtumasarjoja, jotka johtavat johonkin merkitykselliseen lopputulokseen.

Esimerkiksi kun ruokkija saapuu tallille, hevonen muistaa koko tapahtumaketjun: auton ääni, askeleet, ämpäreiden kolina, karsinan avaaminen – ja lopulta ruoka. Niinpä hevonen alkaa kolistella karsinan ovea kärsimättömästi jo kuullessaan auton äänen.

Tämä voi näyttää suunnittelulta, mutta kyse on yksinkertaisesta oppimisesta ja ennakoinnista.

Hevosen supervoimat

Vaikka hevonen ei pysty ihmisen kaltaiseen abstraktiin ajatteluun, sillä on useita alueita, joissa se päihittää meidät mennen tullen:

1. Sosiaalinen älykkyys

Hevostaitokouluttaja Esa Korhonen kuvaa hevosen nerokkuuden olevan sosiaalista nerokkuutta. Hevonen on mestari lukemaan kehonkieltä ja tunnistamaan muiden tunnetiloja. Se havaitsee ihmisen minimaalisia liikkeitä ja katseen suuntaa tavalla, joka on meille lähes mahdotonta.

2. Liikunnallinen lahjakkuus

Hevosen pikkuaivot ovat suhteessa paljon suuremmat kuin ihmisen. Ne ovat voimakkaasti poimuttuneet ja erikoistuneet liikkeiden kontrollointiin, koordinointiin ja oppimiseen. Siksi varsa nousee jaloilleen jo pian syntymän jälkeen, kun ihmislapsi ottaa ensimmäiset askeleensa vasta vuoden ikäisenä.

Anna Kilpeläinen huomauttaa:

“Hevonen muistaa mielettömän hyvin liikkumisen tapoja, asentoja ja liikesarjoja. Siksi me koulutetaan hevosia sellaisiin lajeihin kuin kouluratsastus.”

3. Läsnäolon mestari

Hevosen mantelitumake on poikkeuksellisen suuri, mikä tekee siitä erittäin herkän ympäristön muutoksille. Vaikka tämä aiheuttaa pelokkuutta, se myös mahdollistaa intensiivisen läsnäolon.

Koska hevosen aivoissa ei käy samanlaista jatkuvaa “pulinaa” kuin meidän, se kykenee elämään täysin tässä hetkessä. Se ei murehdi menneisyyttä eikä ahdistu tulevaisuudesta.

Mitä hevonen todella ajattelee?

Leikitellään hetki arvailemalla, mitä hevonen ajattelee.

Hevosen ajatukset eivät ole sanallisia kuten meidän. Sen sijaan ne voivat olla:

• Mielikuvia ja tunnelmia
• Hajuilla ja tuntemuksilla terästettyä “videokuvaa”
• Kehollisia muistoja liikkeistä ja asennoista
• Tunnemuistoja, jotka ovat hämmästyttävän tarkkoja

Esa Korhonen näkee hevosen tekevän päätöksiä esimerkiksi siitä, millaisen roolin se ottaa laumassa juuri nyt. Tätä hän kutsuu esiajatteluksi – se ei ole monimutkaista kognitiivista päättelyä, mutta ei myöskään puhdasta reagointia.

Tutkimustieto tukee havaintoja

Viimeaikainen tutkimus on paljastanut mielenkiintoisia seikkoja hevosen kognitiivisista kyvyistä:

• Hevoset tunnistavat tuttuja ihmisiä kasvokuvista
• Ne osaavat arvioida määriä (ainakin kolmeen saakka)
• Ne kykenevät kategorisoimaan ja jopa yleistämään geometrisia kuvioita
• Ne ymmärtävät konsepteja kuten “iso-pieni” ja “samanlainen-erilainen”
• Ne pystyvät arvioimaan ihmisen aikomuksia konkreettisissa tilanteissa

Eräässä eurooppalaistutkimuksessa havaittiin hevosen muuttavan käytöstään sen mukaan, aikoiko ihminen antaa sille ruokaa vai ei – vaikka ihminen ei ollut vielä tehnyt mitään näkyvää elettä.

Mitä voimme oppia hevoselta?

Hevosen kognitiivinen maailma opettaa meille tärkeitä asioita:

Rajojen asettamista

Esa Korhonen korostaa rajojen merkitystä:

“Dialogi on mahdollista vain, kun rajoja kunnioitetaan. Hevonen on tästä huippuesimerkki – jos hevonen ei kunnioita sun rajaa ja sä et kunnioita hevosen rajaa, teidän välille ei synny dialogia.”

Läsnäolon taitoa

Anna Kilpeläinen toteaa:

“Juuri se tilanteessa läsnä oleminen on varmasti se, mitä hevonen voi meille opettaa. Samalla tavalla kuin se hevonen osaa kyllä olla meille läsnä.”

Suoraviivaisuutta

Hevosen vahvuus on sen kyky keskittyä olennaiseen ja olla läsnä siinä hetkessä ilman jatkuvaa sisäistä pulinaa.

Omanlainen, suuri ajattelija

Hevonen ei ole ihmisen kaltainen ajattelija, mutta se ei tee siitä vähempiarvoista. Päinvastoin – hevosen kognitiivinen maailma on omalla tavallaan hämmästyttävä.

Se elää intensiivisesti tässä hetkessä, lukee meitä tavalla, jota emme edes ymmärrä, ja muistaa kokemuksensa hämmästyttävän tarkasti.

Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että hevonen on hevonen – ei pieni ihminen neljällä jalalla.

Kun hyväksymme hevosen sellaisena kuin se on, voimme aidosti arvostaa sen ainutlaatuisia kykyjä ja oppia elämään hetki kerrallaan sen opissa.

Anna Kilpeläinen summaa osuvasti:

“Kokenutkaan hevosenkouluttaja ei ole päässyt lähellekään hevosen oppimiskyvyn rajoja. Hevoset ovat paljon pystyvämpiä kuin olemme tottuneet ajattelemaan.”

Tämä blogi on luotu tekoälyn avulla. Aineistona on käytetty kirjoittamaani käsikirjoitusta, Hepodin jaksoa nro 6.

Haluatko kuulla lisää hevosen psykologiasta, tunteista ja tavasta olla maailmassa?

Kaikki Hepodi-podcastit löydät täältä tai Spotifystä.